Turkansaaren ulkomuseo on Suomen toiseksi vanhin ulkoilmamuseo, jonka toiminta sai virallisesti alkunsa vuonna 1925. Oulujoen saarilla sijaitseva museoalue esittelee pohjoissuomalaista maaseutukulttuuria ja perinteisiä elinkeinoja.
Museoalueen historia jakautuu seuraaviin päävaiheisiin:
Markkinapaikka ja ensimmäinen kirkko (1490–1814): Turkansaari toimi merkittävänä lohenkalastus- ja kauppapaikkana jo 1490-luvulta lähtien. Vilkkaan kaupankäynnin vuoksi saareen rakennettiin rukoushuoneeksi oma puukirkko vuonna 1694. Kun markkinat myöhemmin hiljenivät, tarpeettomaksi jäänyt kirkko myytiin vuonna 1814 kalastajille varastoksi Oulun Raatinsaareen.
Museon perustaminen ja kirkon paluu (1922–1925): Ulkomuseon perustaja Östen Elfving löysi vanhan kirkkorakennuksen Raatinsaaresta, osti sen ja siirrätti hirsi hirteltä takaisin Turkansaareen talvella 1922. Kirkko vihittiin uudelleen käyttöön elokuussa 1925, mikä merkitsi virallista alkua Turkansaaren ulkomuseolle. Elfvingin tavoitteena oli luoda pohjoisille alueille oma vastine Helsingin Seurasaarelle.
Alueen laajentuminen (1930-luvulta eteenpäin): Elfving ja myöhemmin hänen tyttärensä Brita Helenius perheineen alkoivat kerätä saareen muita historiallisia rakennuksia. Saareen siirrettiin muun muassa Hietaniemen pappila Ylitorniolta vuonna 1931. Nykyään museo koostuu jo yli 40 rakennuksesta, jotka esittelevät maataloutta, tervanpolttoa sekä savotta- ja uittoperinteitä.
...
Edellä oleva Turkansaaren historiaa valaiseva teksti on tulostettu tähän tekoälyä hyödyntäen ja se vastaa pääpiirteittäin museonlehtori Emmi Haaraojan esitystä Turkansaaren kirkossa.
