RES ruskaretkellä 14-16.9.2015

Ruska oli tilattu retken ajaksi ja sitähän saatiin. Kuusamossa oli puissa ruska jo hyvällä mallilla ja paikoin maasakin ruskaa näkyi. Vielä kun ilmatkin suosivat, pääosa retkestä meni aurinkoisen sään vallitessa. Ainoastaan tulomatkalla sateli juuri kun syömään oltiin menossa. Runsaat kolmekymmentä urhoollista otti retkeen osaa.

Retki lähti käyntiin maanantaina 14.9. tutun Taksipalveluiden kuskin ohjaamalla autolla. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Taivalkoskella, siellä kohteena oli Jalavan kauppa, jossa murkinoitiin ja tutustuttiin kauppaan ja kyläänkin jonkin verran. Ohjelmamme oli laadittu sen verran sopivasti, että kiirettä ei ollut mihinkään.

Siitä jatkettiin Kuusamoon, jossa kunniakierros kaupungin keskustassa tehtiin ilman opastusta, kunhan ihmeteltiin sekä toiminnassa olevia liikkeitä että tyhjillään olevia entisiä liikkeitä. Järven rannassahan tuo kaupunki näyttää olevan, rakennettu on kaikenlaista viime vuosina kuitenkin tuonne erämaapitäjäänkin.

Ruka oli suuntana ja siellä Rukahovi oli matkan ajan majapaikkamme. Elämän päätarkoitushan on syönti, ja sitä riitti matkan aikana tarpeeksi. Aamupalalla sai tehdä tuhtia annoksia, päivän ruokailukin oli ohjelmassa ja vielä illalla majapaikassamme oli riittävästi ruokaa tarjolla. Saattoi sitä joku sentti vyötärölle tulla lisää yhdelle ja toiselle.

Mutta olihan sitä liikuntaakin tarjolla. Tiistaina alkuun liikuntaa sai vain auto, kun tehtiin tutustumiskierros Rukan alueelle, mutta sitten ajeltiin Juumaan, jossa oli mahdollisuus patikoida pieni pätkä Karhunkierrosta, sitä pienempää kuitenkin. Alkuun oli kallioista maastoa, helpottivat kuitenkin puiset askelmat, ei tarvinnut paljailla kallioilla kuljeskella eikä nilkkoja nyrjäytellä. Niskakosken kuohut ylitettiin riippusiltaa pitkin, samalla lenkillä käytiin vielä toistakin koskea eli Myllykoskea katsomassa. Kuvat puhuvat näistä puolestaan.

Kaikillehan maastolenkki ei passaa, ikäihmisiä kun aletaan olla ja heille oli tarjolla onnikkakyyti ruokapaikalle Basecamp-ravintolaan. Tänne tulee pääasiassa englantilaisia vieraita ympäri vuoden, heille on tarjolla niin hiihtoa kuin koiravaljakkoajeluakin patikoinnin lisäksi. Myös majoituspaikat olivat samassa pihassa. Käytiin vielä mutka Oulangan tienoille ja katseltiin Kiutakönkään yhtä koskiosuutta. Jylhät maisemat ja vuolas joki, mikäs sen parempaa.

Illaksi mentiin tietysti ruokapatojen ääreen hotellille. Siellä olikin sitten liikunnallinen ilta, puoli kymmenen maissa tuli orkesteri ja antoi tahteja liikunnallisiin puuhiin, eli tanssin tahteja he soittelivat. Ja harjoiteltiin jo kahdeksasta lähtien levyjen tahtiin. Sai siinä sapuskat kyytiä, kun katseli mitenkä toiset tanssivat…

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja lähdettiin keskiviikkona paluumatkalle. Suuntana oli Posio, jossa pysäytettiin Pentik-mäelle. Siellä on paja, jossa noin 100 henkilön voimin tehdään keramiikkaa ja myydään myös. Lisänä on mittava ja monipuolinen museo, kahvikuppeja, vanhoja puusepän ja suutarin työkaluja ja vaikka mitä muuta. Todella näkemisen arvoinen paikka.

Ei ruokailua unohdettu viimeisenä päivänäkään, ajeltiin Iso-Syötteen huipulle sapuskalle. Siellä oli mitä mainioimmat pilvinäköalat kuten kuvasta näkyy, joltain aikaisemmalta retkeltä samasta ikkunasta otetussa kuvassa on hieman toisenlaiset näkymät. Aina ei voi saada kaikkea.

Loppusuoralle päästiin ja pysähdyttiin vielä kahvikupposelle ja juustolle Niemitalon juustolaan Pudasjärven tälle puolelle.

Matkan järjestelyt olivat erinomaiset, sää suosi ja väki oli iloista. Mikäs siinä meidän oli matkustella. Tehdään toistekin samanlaisia reissuja !

Valto