RES:n syysretki 27.-29.08.2013 Itä-Suomeen

RES:n syysretki Itä-Suomeen

Kurkistuksia karjalaiseen kulttuuriin ja ortodoksisuuteen

Syysretken nimellä lähdettiin matkalle Itä-Suomeen, Karjalan maille. Kohteiksi oli valittu Valamo, Ilomantsi sekä Koli. Kaikki ovat eri yhteyksistä tunnettuja paikkakuntia ja seuraavassa katsaus matkan vaiheisiin.

Matka alkoi heti onnikan vaihdolla, tuli vikaa jo ensi metreillä. Siitä selvittiin pikaisesti ja ensimmäinen pysähdys tapahtui Pulkkilassa, jos aamukahvit olivat jääneet väliin, ehti ne täällä juoda. Kun katsasteltiin paikkakunnat läpiajaen aina Iisalmeen asti, oli vuorossa pysähdys, tutustuttiin Evakkokeskukseeen/KulttuuriArtos on uusi nimi. Tämä on ortodoksinen seurakuntakeskus, jossa on rajan taakse jääneistä paikkakunnista tietoa tarjolla. Kirkkojen pienoismalleja on runsaasti, myös monenlaista uskontoon liittyvää esineistöä on nähtävänä.

Kuopion torilla pysähdyttiin pienelle palalle, josta matka jatkui Leppävirran ja Soisalon saaren kautta Varistaipaleen kanavalle Heinävedellä. Täällä meitä odotti m/s Sergei, jolla seilattiin kahden sulun kautta nousten Juojärvelle, jonka rantamilla päivän kohteemme sijaitsee, Valamon luostari. Juojärvi on Suomen korkeimmalla sijaitseva järvi, 101 m merenpinnasta, samalla se on myös puhtaimpia järviä, rantamilla ei ole teollisuutta, maatalous lienee ainoa pieniä päästöjä aiheuttava.

Valamon luostarissa on myös hotelli, jonka suojiin majoituttiin. Illallinen syötiin ja lähdettiin oppaan kanssa kierrokselle luostarin alueelle. Samalla kuultiin historiaa tästä munkkiluostarista. Varsin komeita olivat kirkot ja muut rakennukset. Kirkko oli täynnä ikoneita ja muita koristuksia, luterilaiset tyytyvät paljon karumpaan. Seurattiin iltamessuakin, mutta tarkoitus jäi ehkä epäselväksi monille. Henkilökunnassa on runsaasti vapaaehtoisia, jotka ruokapalkalla tekevät erilaisia töitä luostarin hyväksi. Saimme kuvan ortodoksisuudesta, joka oli tätä ennen useimmille melko tuntematonta. Heinävedellä on myös nunnaluostari kymmenkunta kilometriä Valamosta, se on nimeltään Lintula.

Aamu koitti ja lähdettiin kohti Ilomantsia. Tämä on EU:n itäisin mantereella oleva paikka ja tunnettu mm. viime sotien sotatoimista idän vihollista vastaan. Kiertoajelulla katseltiin paikat oppaan johdolla ja käytiin viinitilalla, josta saatiin ostaa virvokkeita, katsaus tuotantoon tuli talon tarjoamana myös. Pitäjän keskustan tuntumassa on myös Parppeinvaaran museoalue, jossa on kalevalaisten runonlaulajien asuntojen mukainen runopirtti, erilaisia näyttelyitä, tsasouna (lehdessä joskus arveltiin että tasosauna taitaa olla oikea nimitys tälle, oikolukija ei karjalaista kulttuuria tainnut tuntea) ja Rajakenraali Raappanan maja, joka jatkosodan aikana rakennettiin alun perin Rukajärven suunnalle Tiiksan kylään Novinkajärven rannalle. Sodan loppuessa maja siirrettiin ensin Lieksaan ja lopullisesti Ilomantsiin, jossa se toimii museona.

Koitti lähtö kohti Lieksaa ja siellä Eeva Ryynäsen ateljee oli kohteena. Isoja puuveistoksia  ihasteltiin, kirkko ja Ryynästen asuintalo on museoitu myös ja katsastettiin. 

Ajeltiin sitten Kolille, jossa oli viimeinen yöpymispaikka. Koli on korkeampi nyppylä, merenpinnasta 347 m ja Pielisen pinnasta 253 m. Hotelli on melko ylhäällä, mutta 150 askelta vei vielä ylemmäksi, jossa pääsi ihailemaan Suomen kansallismaisemaa. Akseli Gallen-Kallela teki häämatkansa Mary-rouvansa kanssa Karjalaan ja maalasi runsaasti kansallisaiheisia maalauksia ja niinpä hänen töidensä perusteella muodostui ”karelianismi”-liike, monet taiteilijat hänen jälkeensä lähtivät näille maille.

Aamulla ajeltiin Nunnanlahteen Juukaan, jossa tutustuttiin kiviaiheeseen Kivikylän kokoelmien ääressä. Seuraavaksi oli ajo Nurmekseen, jossa tutustuttiin Bombaan, karjalaistaloon, joka toimii nykyisin hotellina. Tapahtumia ei tänä päivänä ollut talolla. Vuorossa oli ajo viimeiseen pysähdyspaikkaan Sotkamon Vuokatissa, jossa ruokailu tapahtui Urheiluopistolla. Kovin on kehittynyt urheilu nykyaikana, paljon rakennuksia, myös vapaa-ajan viettoa varten on Vuokatin rinteillä. Näissä puitteissa kun urheillaan, maailmanmestareita ovat varmaan kaikki.  Ja lopuksi kotimatka taitettiin väsymyksenkin hiipiessä silmiin, mutta paljon rikkaampana, kokemuksia ja uutta tietoa kertyi runsaasti jokaiselle.

Teksti:                       Valto Salonperä

Kuvagallerian kuvat
ja kuvatekstit:           Jorma Jylhä