RES:n talvipäivä Syötteellä 20.2.2013
RES:sin talvipäivä Syötteellä
Keskiviikkoaamupäivänä 20.2.2013 lähti lastillinen RESsiläisiä kohti Pudasjärven Syötteen laskettelumaisemia, mielessä monella varmaankin kokeilla rinteiden korkeutta ja pituutta. Myös hiihtolatuja on Syötteellä tarjolla. Ja kävihän niin, että kaksi urhoollista lähti kokeilemaan latujen kuntoa ja omaansakin.
Kun kaikki matkalaiset saatiin onnikan kyytiin, Kuusamontiellä vierähti matka jo Pudasjärven paikkeille, kun Anneli muisti, että hänellä on ajankuluksi pientä pähkinää purtavaksi jokaiselle. Eli aivosolut vaan toimintaan ja miettimään lauluja, jotka alkavat jokainen lyhyillä sanoilla. 13 sanaa oli alkuun merkitty ja niihin sitten jatkoksi lauluja. Mestarilaulajiksi osoittautuivat Marja-Leena ja Leevi, toki muutkin lauluja muistin lokeroista kaivelivat. Palkintojakin jaettiin.
Syöte oli muutamille vielä tuntematon ja lähistölle kun päästiin, näkyi siellä todella olevan jonkinlaisia mäennyppylöitä. Raitoja oli rinteissä, hieman epäselvää oli ensikertalaisille, kun näytti että on kahdet mäet. toinen tien toisella ja toinen toisella. Mutta selvisihän se, että on kaksi Syötettä, Pikku-Syöte ja Syöte, lieneekö Iso-Syöte.
Alkuun ajeltiin Pärjänkievari-nimiselle ruokapaikalle, ravintoloita oli kaksi, toinen rinteen puolella laskettelijoiden käyttöön, toinen maisemien puolella juhla- ja matkustavan väen tarpeisiin. Ravintolan omistaja-isäntä Pekka Kimpimäki oli vastassa ja oli lupautunut myös oppaaksemme reissun ajaksi. Nautittiin tulolounas, lohisoppa oli tarjolla ja sitten lähdettiinkin ajelemaan kohti uusia kokemuksia. Syötteen luontokeskukseen suuntautui ajomatka ensin. Siellä katsottiin luontokuvafilmi alueelta alkajaisiksi, sitten katseltiin näyttely kansallispuiston ihmeistä.
Matka suuntautui sitten husky-yrityksen pihaan, jossa asustaa 88 Siperian huskya ja yksi tavallinen kotikoira. Huskyt juoksevat mielellään ja niinpä täältä tarhalta voi tehdä rekiretkiä koirien vetäminä.
Retkiä on muutaman kilometrin mittaisista aina 60-70 kilometrin mittaisiksi kahden päivän retkiksi.
Tällä kertaa emme kuitenkaan kyytiä kokeilleet. Ystävällisen näköisiä olivat koirat. Kuulimme tarhan toiminnasta emäntä Johannan selostamana ja nautimme vielä kahvit kodassa.
Kun lähdimme sitten ajelemaan, oli vuorossa Syötteeseen tutustumislenkki, eli kierreltiin alueen teitä ja päästiin ihailemaan maisemia. Lopulta retki vei Ison Syötteen huipulle ja siellä ravintolan ikkunoista pääsimme maisemien tutkiskeluun. Otettiinpa muutama kuvakin, melkein jokaisella taisi kamera olla mukana, kyllä siinä filmiä paloi. Tykkylumi oli peittänyt jopa sähköpylväät, puista puhumattakaan. Komeita korttimaisemia oli joka puolella.
Syötteen retki alkoi olla iltapäivän loppupuolella ja palattiin Pärjänkievariin, jossa ruokaa odotellessa oli karaoketaiteilijain vuoro astua estradeille. Laulunlahjaa tuntui monella olevan. Kukaan ei malttanut kuitenkaan syömättä jättää, joten paneuduttiin siihen. Ja kun nautinnot oli nautittu, oli aika ahtautua bussiin ja suunnata keula kohti kotimaisemia. Pikku pysäys Pudasjärvellä ja ilta olikin puolessa välissä kun perille päästiin.
Aivan antoisa reissu !
Valto Salonperä
